Olen yksin minulla ei ole hirveesti kavereita, Opistovuosi on mennyt sillainen että kaverit tulevat ja menevät.
Miksi Jumala ei ole antanut mulle sitä hyvää ystävää vaikka olen sit monesti pyytänyt.
Opistoa on jälellä enään muutama viikko, siltikkin tää tuntuu niin ikävältä, että kohta tää loppuu tää vuosi ihana ja tänne jää kaikki rakkaat ihmiset. Vaikka mä en ole saanut täältä opistosta kun muutaman kaverin niin silti, että tää on omaa opistoperhettä kenestä ei koskaan halua luopu. Oon suunitellut lähteväni ensi syksynä varkauteen kauppa-alankouluun mutta saana mitä siitäkin tulee kosk en tunne sieltä ketään. Vaikka minulla on hyvä kämppä toveri ja san silloin tammikuussa muuttaa jussi c tätilä b, ennen muuttoa mietin että menetänkö vanhoihin kämpä toveireihin täysin välit vai onko ne viellä kavereita. Välillä tuntuu siltä että olen täysin menettänyt ystävyyden niihin. Vaikka jussila c asuu vain yksi työntekiä niin silti tulen hänen kansaan hyvin juttuun. Saan olla siellä omassa olossa kukaan ei käske ei ota tavaroita mitkä ovat minun. Ehkä jumala ei ole antanut juuri minulle sitä hyvää ystävää koska olen niin erillainen. tässä pitäisi tehdä vaikka mitä muuta vuosikirjat ja muut. oon niin ressaantunut että yötkin menee siinä että herään ja mietin asioita. oon tykännyt aika monesta opiston pojasta ja itedän että yksi poika tykkää minusta mutta mä en tykkää hänestä, haluun olla kaikkien kaveri ja sitä kautta hän luulee että tykkään hänesta. Mutta silti kun tykkään pojasta niin hän ei tykää minusta. Lähin opistostahakemaan uskovaista kaveria ja oma kohtaista uskoa, vaikka se usko on ollut aika heikkona nyt varsinkkin syksyllä, mutta sain vahvistusta siihen pääsiäisen aikoihin siitä tuli niin ihana mieli että sain paljon opistolaisia ympärille. Kun käytiin keskiviikona ehtoollisella se koski niin paljon omaan tuntoon, kun pääsin ehtoollisella ja sitä ennen sain kaikki synnit anteeksi, sen jälkeen oli niin puhdaas olo että itkin viellä pitkään ehtoollisen jälkeen. istun täällä kämpän takana, aurinko paistaa ja kello on vaikka mitä. Edelleen siinä kun istun tässä niin haluisin etät minulla olisi joku kaveri joka istuisi minun kassa tässä oi olisipase poika, Vaikka ei Jumala oli sitä viellä luonut minulle niin silti se tulee joskus eteen aivan yllättäin. Välill kyllä tuntuu siltä että kuljen yksin opistonkäytävillä, kukaan ei huomaa minua tai he luulevat että olen tänään niin juro ihminen, nyt kevään mittään olen oppinut että ei jokainen poika minusta pahaa puhu ja niille on sitten helppo jutella. mutta tän kirjoitin lauvantaina 23.3-13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti